Taas on viikko vierähtänyt aivan liian nopeaa.. Kerron ensin tarkemmin työharjoittelusta. Tämän viikon oon ollut Jonnan ja Eininkaa katulapsien vastaanotto- ja kuntoutuskeskus Bosco Manessa. Maanantaina mentiin Boscon pääyksikköön orientaatiota varten. Bangaloressa on yhteensä 7 eri Boscon yksikköä, joista jokainen eroaa vähän toiminnallaan ja kohderyhmillään. Lyhyesti sanottuna Boscoon tulee katulapsia (kotoa karanneita/ kadonneita), hyväksikäytettyjä, pahoinpideltyjä, lapsityövoimana käytettyjä sekä päihderiippuvaisia. Bosco vastaanottaa kaiken ikäisiä lapsia, mutta asumis- ja kuntoutusyksiköt ovat tarkoitettu 5-18-vuotiaille pojille. Tätä nuoremmat sekä tyttölapset sijoitetaan muihin organisaatioihin. Orientaatiossa meille kerrottiin, että kuukaudessa he vastaanottavat n. 400-500 lasta, ja tuosta määrästä hylättyjä vauvoja löydetään n.3-4/kk.

Lapset päätyvät Boscoon eri tavoilla. Esimerkiksi Bosco ylläpitää pieniä ”keskuksia” vilkkaimmissa paikoissa (juna-asemat, bussiasemat, torit), joissa on henkilökuntaa etsimässä lapsia. He saavat myös paljon vihjeitä ilmaisen Child Line- puhelinpalvelun kautta.  

Me harjoitellaan siis Bosco Mane- yksikössä, joka toimii alle 14-vuotiaiden poikien kuntoutusyksikkönä. Lapset tulevat sinne n.1-5 päiväksi, jolloin selvitetään lapsen taustoja (perhetilanne, mikä tilanne johti karkaamiseen/ katoamiseen, haluaako takaisin kotiin tms.). Tässä ajassa siis yleensä yritetään jäljittää lapsen perheenjäseniä. Työntekijöiden mukaan suurin osa lapsista saadaan palautettua kotiin, ja lapsen ja perheen seurantaa jatketaan kotiutumisen jälkeenkin. Ne lapset joiden perhettä ei löydetä tai eivät voi palata kotiin, siirtyvät kunnalliseen ”lastenkotiin” tai muihin Boscon yksikköihin.  

Eli viikon aikana ollaan seurattu ja osallistuttu paikan toimintaan. Toiminta vaihtelee päivittäin, yleensä on aamuhetki (meditaatio, rukouslaulut), askartelua, piirtämistä, erilaisia leikkejä ja pelejä tai pientä koulutusta (matematiikkaa, englantia tms.). Henkilökuntaa on paikassa vähän, ja usein he olettavatkin meidän tekevän heidän töitään.. Eli saattavat aamuhetken jälkeen kysyä mitä aktiviteetteja ollaan suunniteltu tälle päivälle? Tietenkin ollaan myös järjestetty ohjelmaa (kuten opetettu suomalaisia pelejä ja laululeikkejä), mutta ilman henkilökunnan tulkkausapua ja järjestyksen pitämistä homma ei meinaa oikein toimia.. Lapsia paikassa on ollut tällä viikolla päivittäin n. 10-20, ja vain 10% heistä osaa  muutaman sanan englantia, eli kommunikointi ei ole helppoa.

Yksikkö on ulkonäöltään (sisätiloista) melko karu. Lapset nukkuvat öisin lattialla makuualustojen päällä, ruoka syödään lattialla istuen, samoin kaikki leikit ja koulunkäynti tapahtuu lattialla. Raskasta on ollut myös katsoa pienten lasten surua ja pelkoa. Hoitajat eivät lohduta itkeviä lapsia.. Kukaan ei mene yksinäisen nurkassa itkevän pojan luokse. On vaikeaa edes kuvitella mitä kaikkea nämä lapset ovat joutuneet kokemaan. Kaikkea ei kuitenkaan näe ulkokuoren läpi, sillä moni lapsi on iloinen, nauravainen ja eläväinen leikkiessään muiden kanssa.

Ollaan käyty tutustumassa myös Bosco Vikas yksikköön. Siellä on pitkäaikaisasumisyksikkö ja koulutoimintaa. Ollaan myös menty  mukaan viemään sellaisia lapsia kunnalliseen lastenkotiin, joiden perhettä ei tavoitettu..

Kuvia Bosco Vikasista:

Keskiviikko iltana mentiin pienemmällä porukalla käymään Club Neron Bollywood bileissä. Torstaina töitten jälkeen lähin Marjon ja Hannankaa kierteleen Garuda Mall:ille ja ostamaan junalippuja Keralaan. Eli lähetään 29.3 noin viikon rantalomalle :D Päätettiin reissata kunnon seikkailumielellä ja matalalla budjetilla, eli matkustetaan junalla ja varataan majoitus vasta paikan päältä. Junamatka makso muuten 274 rupiaa (4,50€) (makuuvaunu), ja matka kestää n.12h. Ollaan suunniteltu sen verran, että mennään ensin Kochille ja sieltä sitten Alleppeyhin. Ollaan kuitenkin katottu netistä majoituspaikkoja, ja Kochilla mennään alustavasti sellasiin ranta bungaloweihin (Cherai Beachille). Tuolla Alleppeyssä kokeillaan niitä Houseboatteja :)

Tänään olin Jennan, Iitan ja Eininkaa shoppailemassa Commersial streetillä. Ostin mulle rinkan, sillä se on melkeen paras vaihtoehto Keralaan mentäessä. 55 litran rinkasta makoin 900 rupiaa, eli 15€.  Tälläviikolla oon myös tehny koulutehtäviä ja täyttäny harjottelun opiskelusuunnitelmia.. Torstaina se meijän opettaja Kristiina lähti takas suomeen, eli nyt ollaan oman onnemme nojassa harjoittelupaikkojen suhteen.. (nimin. lastenosasto harjoittelun paikka ei ole vielä varmuudella selvinnyt). Mutta Intialaiseen tapaan en ota siitä vielä stressiä, eiköhän se sitten loman jälkeen selviä, viimeistään päivää ennen harjottelun alkua :D