Tänään töissä oli taas ihan "sopivasti" potilaita, tietty oppimisen ja mielenkiinnon kannalta niitä vois olla enemmänkin. Siellä oli mm. pari vatsakipujen takia hoitoon hakeutunutta, rannemurtuman/ haavan saanut, nivelsidevamman saanut sekä epäselvän huimauksen takia ensiapuun tullut. Meille ei yleensä heti selviä/ kerrota miks potilas tulee ensiapuun, vaan joudutaan ite selvittää hoitajilta tai lukea papereista tai arvailla potilaan oireiden perusteelle minkäköhän takia se on osastolle tullut. Mietitään ja pähkäillään sit Sannankaa että mitenköhän me alettais hoitaa potilasta, mitä tutkimuksia suomessa tehtäis ja mitä lääkkeitä annettais ym. :D

Tänään saattin ottaa myös valokuvia osastosta :) Ensimmäisessä kuvassa yleiskuvaa ensiavusta..

Tässä tarkemmin osaston red zone, eli minne kaikkein kriittisimmät potilaat tulee. Sänkyjen vieressä on defibrillaattori ja elvytyslääke-, ja välinekärry.

Tässä on kuva osaston treatment roomista, jossa siis suoritetaan pienempiä toimenpiteitä (esim. tikkien laitto). Tämä huone toimii myös henkilökunnan "kahvihuoneena, varastona, laukkujen säilytyspaikkana sekä kansliana" (sillä itse kanslian pöydän ääreen ei mahu kun pari hoitajaa).

Pyydettiin myös päästä näkemään minkälaiset ambulanssit täällä on, ja yks mieshoitaja tulikin mielellään esittelemään meille niitä. Täällä on kahden laisia ambulansseja; BLS (basic life support) ja CLS (cardiac life support). Eilistä tekstiäni korjatakseni  tänään selvis, että kyllä noissa autoissa on valmiina myös välttämättömät ensiapulääkkeet ja -välineet. Mutta kyllä ne silti raahaa ne tavarat osastoltakin mukaan... Aika alkeellisen näkösiä ne ambulanssit on sisältäpäin.

Tässä kuvassa ambulanssin lääkekaappi (eri lääkeampullit on tollasissa muovisissa kulhoissa.)

Meiltä muuten aina joskus "tentataan" eri asioita. Tänään tentattiin mm. ekg:n otosta, intubaatio välineistä, ja lämmön mittaamisesta! Tähän intialaiseen työharjoittelukulttuuriin ilmeisesti kuuluu aika paljon tollanen..? Kyllähän se ihan helppoa suomeks olis selittää noita, mutta yleensä toillasissa äkillisissä tilanteissa ne hienot englanninkieliset sanat ei millään tuu mieleen :/.

Nyt nuo hoitajat on tottunu ja tutustunu meihin paremmin, sillä ne uskaltaa jutella ja kysellä enemmän kaikkea :) Tänään pari mieshoitajaa opetti meille kannadaa (paikallinen kieli), ja ne halus myös oppia jotain suomalaisia sanontoja :)

Töitten jälkeen lähettiin Oasikseen kierteleen ja syömään. Illalla tavattiin se meijän uus opettaja, ja se selvitteli meijän harjoittelusuunnitelmia ja anto jotain infoa tulevista tapahtumista (kyläprojekti, Mysoren opintokäynti..)