Tämä viikko onkin sitten mennyt töiden parissa. Oon nyt alottanut viimesen neljän viikon harjottelun, eli lasten hoitotyön harjottelun. Tuun suorittamaan sen pääosin Sagar sairaalan lasten teho-osastolla ja pediatrin vastaanotolla. Tällä viikolla vietin kuitenkin vielä 2 päivää Bosco Manessa ja 2 päivää Sri Krishna sairaalassa.

Bosco Manesta jäi loppujen lopuks vähän huono kuva.. Oikeastaan vaan hoitohenkilökunnan käytöksen takia. Täällä Intiassahan ei oo sellasta samanlaista ohjaaja käytäntöä mitä suomessa, eli meillä ei ollut ketään ohjaajaa siellä. Tämä asia oli kuitenkin ihan ok, sillä olimme tottuneet siihen jo muiden harjoitteluiden aikana. Mutta inhottavaa harjoittelusta teki se kun kukaan henkilökunnasta ei puhunut meille tai kertonut mitään lasten taustoista, raporteista tai päivän kulusta. Tuolla oppiminen on todella paljon kiinni omasta sinnikkyydestä ja aktiivisuudesta. Me jaksoimme olla aktiivisia, kysyä ja vaatia hoitajilta/ ohjaajilta selityksiä ja perusteluja eri asioille. Mutta jossain vaiheessa siihenkin kyllästyy kun ”vain toinen osapuoli yrittää”. Eli aina jos kysyimme työntekijöitä jotain saimme yleensä vastaukseksi lyhyet kommentit tai vastauksen ”I will explain you tomorrow”. Me olimme siellä tavallaan ilmaa hoitajille (tai kuten he välillä olettivat, ”heidän työn korvaajia”). Kerran (useamminkin) pyysimme saada tutustua tarkemmin lasten kansioihin ja taustoihin, ja pyysimme hoitajaa kertomaan vähän tarkemmin lasten tilanteista. Hoitaja antoi lopulta luettavaksi yhden lapsen paperit, paperit joiden käsialasta ja kirjoituksesta emme saaneet mitään selvää :/ Ja hoitaja itse ei vaivautunut kertomaan meille mitään vaikka kerroimme että emme saa selvää kirjoituksesta (hoitaja ei todellakaan ollut kiireinen silloin).

Emme ole todellakaan ainoita joilla on samanlaisia kokemuksia. Tutustuttiin siellä myös kahteen norjalaiseen sosionomiopiskelijaan jotka sanoivat ihan samaa. Ja tämän jälkeen siellä jatkaa muita sh-opiskelijoita meijän vaihtoporukasta, eli mielenkiintoista kuulla niitten kokemuksia. Mutta loppujen lopuks kyllä tuolta jäi käteenkin paljon. Ainakin tiedän minkälaisista tilanteista ja taustoista lapset tulee tonne, mitä toimintaa Boscossa on ja mihin lapset menee tuolta. Oman aktiivisuutemme takia me päästiin myös tutustumaan siihen child-line puhelintoimintaan, mukaan viemään lapsia lastenkotiin ja tutustumaan Bosco Vikas yksikköön. Ja tietenkin vietettiin paljon aikaa lasten kanssa :)

Tuo Sri Krishna sairaala on kunnallinen pienempi sairaala. Siellä on pääasiassa suoritettu äitiyshuollon harjotteluita, mutta menin sinne pariks päiväks koska siellä toimii myös pieni vastasyntyneiden osasto. Perjantaina päästiin seuraamaan synnytystä! Oli mielenkiintoista nähä vaihteeks miten intiassa hoidetaan synnyttävää. Oli kyllä nopein näkemäni synnytys. Se äiti makas synnytyssalin ulkopuolella olevassa sängyssä tosi kauan. Täällä ei harrasteta mitään kivunlievitysmuotoja, joten se oli yksin tuskissaan siinä. Yritettiin pyytää hoitajia siihen kun nähtiin että se on jo ponnistusvaiheessa, ja vihdoin äiti pääsi siirtymään salin puolelle. Mitään ponnistuksia sen ei tarvinu tehä, vaan lääkäri tuli antamaan puudutuksen ja leikkas välilihan. Sit se vaan repi vauvan ulos. Kaikki oli ohi varmaan 10 minuutissa. Vauva siirrettiin saman tien eri pöydälle odottamaan, äitille sitä ei näytetty. Hoitaja vähän pyyhki vauvaa, imi hengitystiet ja anto K-vitamiini ruiskeen, mutta sitten vauva sai odottaa märässä likasessa pyyhkeessä kylmissään aika kauan. Vauvat joutuu muutenkin oottaa kauan ennenku ne pestään. Sektioistakin ne tuodaan suoraan osastolle lämpökaappiin, jossa ne saattaa oottaa yli tunnin ennenku niitä keretään pestä. En tiedä millon äiti saa nähdä vauvan, mutta sit kun lapsi on pesty se näytetään ulkopuolella odottavalle isälle, isovanhemmille ja muille sukulaisille. Täällä ollaan vielä kaukana suomalaisesta hoitotyön mallista.

Perjantai iltana mentiin viettämään Einin läksiäisiä Hard Rock Cafeen :) Nyt alkaa porukka vähenemään :( Se kertoo siitä että pian tämä vaihtojakso alkaa olemaan lopussa.. Enää 3 viikkoa Bangaloressa jäljellä, sitten Goan kautta kotiin. Miten aika onkaan mennyt näin nopeeta!